Tiimalasi

On aikamme täällä,
niin rajallista.
Vain etsimme tietä,
niin onnellista.

Arki ja päivät,
seuranamme.
Laskut ja velka,
huolenamme.

Kaipaa käteni,
tukea ja turvaa.
Mieleni miettii,
vain itsemurhaa.

Onko aikaa tää,
joka annettiin.
Väärin käyttää,
vain surra ja murehtii.

Kun hiekka lasin,
alas putoaa,
Kun viimeinen jyvä,
alas katoaa.

Sä silloin tiedät,
aika tullut on.
Mietit hiljaa,
olenko onneton.

Jos tunne et sä,
vihaa ja surua.
Rutistat nyrkissäs,
onnen murua.
Olet valmis
tän kaiken jättämään,
Ja onnellisena,
pääset lähtemään.

Jos neuvon mä voisin,
sulle lukea.
Olisi siinä,
pari lausetta.
Älä koskaan anna,
periksi.
Viimeiseen asti,
anna kaikkesi.