rohkeutta..ko..

Emmä tiedä enää, uskonko parempaan huomiseen vai pelkäänkö katsoa tulevaan, mutta välillä, kun seuraa ihmisiä uskoo jotekin, että ehkä ei tää maailma olekaan niin paha paikka. En tiedä onko syksyn synkät aamut ja illat vieneet uskoni, mutta välillä tuntuu, että jos oikein rutistaa koko mahanpohjasta, sulkee silmänsä ja rutistaa mahan kaikki lihakset yhteen, löytyy pieni valonpisara, joka herättelee tuota toivon kipinää. Rutistaa niin lujaa, että kuulee, kuinka veri pakkautuu lihaksiin ja tuntuu lämpimältä. Suurin toivo ja apu on lukea ihmisten kirjoituksia ja ymmärtää se, että ehkä täällä maailmassa on myös meitä "Ei aina niin hyvin asiat" -tapauksia, eikä se niin hirveää toisaalta olekaan. Elämä on tarkoitettu elämistä varten, murehtimalla otsa menee kurttuun ja posket kalpenee. Eikä ees näytä kauniilta. No siihen tarvitaan suurempi ihme kuin pieni rutistus, mutta silti. Siis että näyttää kauniilta. Hassua kuinka nopeasti ihmismieli muuttuukaan..

Mutta silti, se lämmin syli ja pehmeä kosketus, jota kaipaa aina tiettyinä hetkinä, pimeneviin ja viileisiin iltoihin puuttuu. Vaikka kuinka ajattelee, että se kävelee kadulla vastaan, löytyy bensa-aseman takkaupisteeltä tai että se voi olla juuri yksi heistä, ohikulkijoista. Niin silti pienen pieni suru ja sääli kurottaa kaulaani ja tuntuu kuin henki loppuisi. Tuntuu, että olen luotu elämään yksin. Tietää, että minä en miksikään muutu, en ole kelvannut kellekään.

Tiedän senkin, että valittamalla asiat ei parane. Ei vaikka kuinka poraisi. Mutta luojan kiitos kirjoittaminen auttaa. Ihan sama, vaikka kirjoittaisin yksin lopun elämääni, mutta lukiessani omaa tekstiä, murheita tuntuu, että maailmassa on vielä yksi ihminen joka voi ymmärtää minua, joka ei minua pahana pidä. Vihdoin olen saanut sen sanoa .. saanut kirjoittaa kaiken, joka päätäni on vaivannut. Olen saanut huutaa ja kertoa sen maailmalle, olen sanonut sen julkisesti häpeilemättä. Vaikka olenkin piilossa täällä jossakin, ja kukaan ei tiedä kuka oikeasti olen, tunnen helpotusta ja sitä, että ehkä joku kerta voin nämäkin tekstit lukea ääneen. Ehkä juuri sille oikealle!

"Reflexiona sobre tus bendiciones presentes, de las cuales posees muchas, no sobre tus penas pasadas, de las cuales todos tienen algunas" 

-  Charles Dickens