Lainahöyhenissäni..

On aamu ja herään radion ääneen. Sekaiselta peilipöydältä etsin torkkunappulan ja nukahdan uudelleen. Radio herättää minut uudelleen, vain kymmenen minuuttia viime herätyksestä. Painan jälleen torkkunappulaa. Hetken makaan ja katson kattoa. Silmäni ovat väsyneet. Eilen meni myöhään ja tänään pitäisi herätä aikaisin. Jätän radion päälle, nousen sängyltä ja kävelen kohti vessaa. Viime yön vaatteet lojuvat lattialla ja potkin ne sivummalle. En todellakaan jaksa niitä nostaa ylös, tiedän etten edes käytä niitä tänään. Keittiön pöydällä puolikas viskilasillinen sekä puoliksi poltettu rööki. Sytytän tupakan ja tyhjennän lasin. Tunnen kuinka viski valuu kurkkuani alas, yskäisen ja tumppaan tupakan. Hetken hengähdän ja käyn kusella. Lasken ihomyönteiset sukkahousut, joita en jaksanut viimeyönä riisua, alas. Hetken istun siinä, ihan hiljaa. En mieti mitään. Vain olen. Nousen ylös ja katson peilistä. Pyyhin eilisen meikit kasvoiltani. Otan pois peruukkini ja huuhtelen kasvoni. Huomenta, olen taas oma itseni.

Kahvipannu huutaa keittiössä. Sammutan levyn ja otan vanhan kuppini tiskipöydän nurkasta. Huuhtelen sen ja kaadan kupin täyteen. Kahvin tuoksu leijailee perässäni, kun hitaasti istahdan olohuoneen nojatuolille. Laitan television päälle. Otan peiton sängyltäni ja käperryn kahvikupin kanssa nolatuolin pehmeään syleilyyn. Maistan kahviani ja vaikka televisio pauhaa edessäni ajatukseni pyörivät vielä viime yössä. Etusormeni syvänpunainen kynsilakka muistuttaa sikarinkärystä sekä kaukaa kuuluvista huudoista ja taputuksista. Himmeä kohdevalo häikäisee silmiäni ja valaisee shampanjanvalkoisen pukuni, jossa paletit välkkyvät tähtitaivaan lailla. Hörppään kahvia ja suljen silmäni, uppoudun ajatuksiini. Näen yleisön taputtavan minulle. Elän taas elämääni..

"...Lavalla tunnen eläväni. Toivotetaan tervetulleeksi Marilyn lavalle. Hän häikäisee valovoimaisuudellaan. Hän tuo teille sitä mitä kaipaatte, sitä mistä unelmoitte ja sitä, mitä te ette voi saada. Jännitän esiripun takana kunnes minut on kuulutettu lavalle. Viimeisen kerran katson peiliin, vedän viimeiset savut, tumppaan tupakan ja suoristan mekkoni. Olen valmis. Himmeä valo paljastaa yleisölle minusta osan, ei kaikkea. Istun korkealle tuolille ja otan mikrofonin käteeni. Yleisöstä kuulen kuiskauksia, näen hymyä. Tunnen jälleen sikarin tuoksun sekä kuulen viskilasien kilinän kaukaa baaritiskin takaa. I am back! Valot, musiikki. Yleisö hiljenee..."

Olin jälleen muuttunut uudeksi ihmiseksi. Olin se ihminen, jota et päivisin näe. Olin aivan toinen persoona ja henkilö. Havahdun nojatuolissani ja huomaan kellon vierähtäneen niin paljon, että tajusin olevani myöhässä. Juon kahvini ja puen arkiset vaatteeni päälleni. Katson peilistä itseäni, vedän tukan taakse, lakkaa. Huuhtelen kasvoni ja pesen hampaani. Kiristän vyötä farkuista ja kiinnitän ylimmän napin kauluspaidastani. Avaan oven ja menen ulos. Oven sulkeuduttua perässäni unohdan viime yön ja elän tätä hetkeä. En tunne olevani täysin elossa ja salaa ajattelen jo iltaa. Tulevaa yötä ja sitä, että saan taas olla itseni.

".. Pomo huutaa minulle ja kysyy syytä myöhästymiseeni. Valehtelen ja kerron autoni hajonneen. Toivon, että hän ei tunnista autoani parkkipaikalta. Nopeasti askeleeni vievät minut pukuhuoneeseen, laitan työvaatteeni ja menen kassalle. Huomenta hyvä rouva, sanon ensimmäiselle asiakkaalleni ja vastaukseksi saan vihaisen katseen ja pelkän hymähdyksen. Olen taas töissä. Te herra siellä, siellä kassalla, huutaa joku minulle ja kysyn mikä hätänä. Te Herra, välillä en sitä tunnista. Autan asiakasta, vaikka tiedän etten saa kiitosta, en arvostusta. Siksi odotan että ilta hämärtyy ja pääsen olemaan taas se ihminen jona itseni tunnen - ja näen."

Kello lyö yhdeksän illalla. Suljen ovet. Nopeaan tahtia teen tarvittavat työt. Suljen kassat. Sammutan valot. Lukitsen ovet perässäni. Autoni tuuliasiin oli ilmestynyt lappu: Jeesus Pelastaa. En ota kantaa, rypistän ja heitän sen pois. Sillä hetkellä, kun käynnistän autoni, unohdan kaiken työhön liittyvän. Unohdan minun, oman elämäni murheet, ja uppoudun täysin rooliini, jota elän iltahämärän laskeuduttua. Istun vessan peiliin eteen, juon shampanjaa pitkäjalkaisesta lasista. Punaiset huulen jäljet ovat tahrineet muuten niin kirkkaan lasin. Tupakansavu, lempeä musiikki täyttää asuntoni, avaan pullon viiniä. Istun hetkeksi alas. Katson, että kaikki on valmiina. Puen tekoturkiksesta tehdyn takin päälleni ja kurkistan ovisilmästä rappukäytävään. Tyhjä. Sammutan valot ja avaan oven. Oven sulkeutuessa takanani hymyilen varovasti ja lähden.

"..Viimeiseksi huudan ´ I´m Back ´ ja naurahdan.

Tummanpunaiset huulet sytyttävät savukkeen.

Olen taas elossa.."