Synnyin. Paruin ja itkin, pelkäsin maailmaa.
Kasvoin vuoden, kaksi, ja hymyilin, opin uutta ja olin onnellinen.
Kiersi kuu maan monta kertaa, laski aurinko ja nousi. Kasvoin pituutta ja painoa, tunsin olevani aikuinen, vaikka ikäni osasin näyttää sormillani ja muutamalla varpaalla. Juoksimme ja nauroimme. Rakensimme majoja, joissa söimme salaa hedelmänalleja.
Vanhempani vaihtoivat sänkyni isompaan. Osasin laskea ja lukea. Olin epävarma itsestäni enkä ollut varma kuka oikeasti olin. Seurasin muita, välillä taka-alalta, välillä juoksin edellä niin kaukana, että en aina edes kuullut heidän puhetta.
Aika kului ja kehoni alkoi muuttua. Se pelotti, se ihastutti. Aloin tuntea uusia tuntemuksia, se ei ollut tuttua. Opin tuntemaan itseni ja sen mitä vaatteideni alla tapahtui, myös sinun kehoasi halusin tutkia.
Meni hetki, jos toinenkin, ja olin unohtanut sen ensimmäisen irtonaisen maihtohampaan, jonka silloin tyynyn alle piilotin. Unohdin miltä metsä tuoksuu ja miltä nurmikko tuntuu jalkojeni alla.
Vaihtui kasvot ympriltäni, vaihtui maisemat, en kävellyt enää tuttua polkua - oli se muuttunut tieksi, jonka varrella kulki muita, tuntemattomia. Välillä oli likaista ja välillä sade huuhtoi tien pintaa ja rakastuin sateen jälkeiseen tuoksuun.
Aika kului, tuli murheet ja vastuu. Opettelin elämään sen kanssa, mutta usein se tuntui liian vaikealta. Kun pienenä itkin itseni uneen, äidin tuoma lämmin maito pelotti pois möröt sänkyni alta. Mutta nykyään ei murheisiini auta lämmin maito. Ei kuule äiti itkuani, ei silitä hiuksia.
Muutuin ja nyt tunnen itseni, tiedän mikä ja millainen olen. Tiedän mitä haluan. Ja tiedän mitä en voi saada.
Silti usein sateen jälkeen kävelen paljain varpasin samalla kadulla, kuin pienenäkin. Voin kuulla naurua ja kuiskauksia. Voin tuntea lämpimän maidon huulillani ja sen tuoksun, kun se melkein ehti palaa pohjaan. Välillä kun oikein hiljaa istun aamukasteen silittämällä nurmikolla kuulen kuiskauksen korvallani: "Kaikki muuttuu vielä hyväksi!" ja hymyilen.
Mutta vain hetken ja enää niin harvoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti