Hiekkarannalla..

Puhaltaa viileä merituuli hikipisaroiden kirjailemaa ihoasi. Sen pehmeät nousut ja laskut tummuvat ja vaalenevat auringon osuessa lihaksiisi ja kumpuilevaan ihoosi. Vatsasi kiiltävä, kostea pinta väreilee sateenkaaren väreillä valonsäteiden lävistäessä pienet pisarat, jotka hiljaa valuvat mahaltasi kohti tummia kylkiäsi. On hiekka tarttunut selkääsi ja jalanpohjiisi. Pidät silmiäsi kiinni ja kun tuuli puhaltaa etelästä, hiuksesi sekoittuu korvanlehtiä kutittaen. Aurinko pyrkii läpi silmäluomesi ja piirtää haaleaa kuvaa verkkokalvoosi. Makaat aivan hiljaa, paikallasi ja minä katson sinua. Liikun sormenpäilläni rinnnalta kaulaasi. Kohti poskea ja nenänvartta. Piirteesi taittuu varjoihin hiekan kimmeltäessä ympärillämme. Laivan sumutorvi ja lokkien kirkuna kantautuu aaltojen mukana rantaan. Varpaamme eivät kosketa vettä, vaikka tuhatjalkainen rantaviiva loivenee juuri ennen aaltojen lastauspaikkaa. Vaahtopäiden kuplat puhkeavat juuri ennen meitä. Ne pelkäävät koskettaa minua ja sinua, vaikka ranta on muuten autio eikä meitä huomaa edes pieni ohikiitävä sudenkorento, joka suussaan kantaa kiinni saatua kirkkaanvihreää perhosta. Vaihdan sormenpääni kämmenneksi. Ja sinä, siirrät hiuksiasi silmiesi edestä, katsot uneliain silmin minua ja vaikka aurinko laskee kasvoillesi juuri pääni takaa, et saa silmiäsi irti minun silmistäni. Laskeutuu tuuli merenpinnalle ja vain pieni ristiaallokko pitää maailmaa hereillä. Ruohot kumartavat ja kietoutuvat ympärillämme, kuin pieni pajukori. Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa, kuin autiomaan levottomat hiekkakummut hiljenisivät tuulen tyyntyessä. Annat minun liikkua ihollasi, kuin yksinäinen etsisi lähdettä saharan autiomaasta. Liikun navassasi ja vatsassasi. Nousen uudelleen kohti rintakehääsi. Kierrän kainaloidesi kautta ja luot viattoman hymyn minulle. Ihosi väreilee ujosti kosketuksestani. Suunpielesi nouset hymyyn, silmäsi sulkeutuvat ja kun nojaat käsivarsiisi, lasket pääsi tunnen jännittyneen kehosi kämmenieni alla. Hiuksesi lepää valkean hiekkapeiton päällä, siniset silmäsi ovat suljettuina, mutta saatan kuulla rauhallisen hengityksesi, tuntea kuinka rintakehäsi ja sydämesi liikkuvat tahtiin, joka on kaunista ja kovin herkkää. Tartun kaulaasi kiinni lempein ottein, suljen sormeni ympärille ja tunnustelen sitä sormenpäilläni, kuin puusepän hellä ote vanhaa tuolia entisöidessä. Olemme siinä, molemmat hiljaa, emme vaihda sanoja, emme lauseita. Kätemme keskustelevat ja ajatuksemme liikkuvat tuulen lailla. Ja kun viimein aurinko painuu alas meren taakse, kun meidät valaisee tulenpunainen liekki veden pinnalla loimuten otan sinua kädestä kinni. Sinä rutistat minua takaisin ja lähdemme. Vain kahden kevyet painaumat jäävät hiekan pinnalle, kunnes nousuvesi pyyhkii jälkemme ja levollinen ranta ei jätä meistä jälkeäkään.