Himmenee valo lavan, jonka edessä ihmiset istuvat hiljaa, sikarien savujonot leijailevat keltaisten spottien valossa. Viskilasien kilinä ja puheen pehmeät sanat elävöittävät tummanpunaiseen väritettyä baaria, johon monet parit ja yksinäiset ovat yön pimetessä eksyneet. Katsomaan häntä, joka kumoaa lasin halpaa shampanjaa lavan takana. Samettinen esirippu on vedetty lavan eteen ja monet silmät katselevat hämärässä pientä valokeilaa, joka varjojen ja ryppyjen tahtiin valaisee pientä osaa lavasta. Sammuu baarin valot, ihmisten puhe laantuu ja viimeinen sikari tumpataan tuhkakuppiin. Vain pienet ja heikosti tuhkakupeissa hönkäilevät tulipäät valaiset pöytiä, muuten ainoana valona näkyy kohti lavaa suunnattu kelmeä valosilta. Tyhjä puinen jakkara seisoo lavan keskellä. Sen edessä on mikki kiinnitettynä tummaan ja kovaan jalustaansa. Hiljaisuus on käsin koksketeltavaa ja sen rikkoo satunnaiset yskäisyt ja takavasemmalla heikosti valaistu baaritiskin laskien kilinät. Odotus tuntuu pitkältä ja jännittyneeltä. Muutamien kuiskausten, naurahdusten ja silmien harhailevien katseiden jälkeen esiripun takaa astelee tummahiuksinen, hyvinpukeutunut mies korkea silinterihattu päässään, kädessään lasi viskiä, muutama jääpala. Hän astelee aivan lavan etureunaan, luo katseensa yleisöön, joka heikosti erottuu valon häikäistessä hänen silmiään. Puoliksi täynnä olevan lasin hän vie huulilleen ja ottaa pienen kulauksen. Odottaa ja nostaa mikin suunsa eteen. Jos voisit istua kenen tahansa olkapäällä saattaisit kuulla heidän sydämiensä lyönnit, tuntea heidän väreilevä kätensä ja jännittyneet kehot, jotka ovat odottaneet niin kauan tätä seuraavaa hetkeä. Mies avaa sununsa ja käheällä, viskin raiskaamalla äänellä köhäisee mikkiin. Hän toivottaa kaikki tervetulleiksi. Puhuu hän vähän, mutta jokainen sana on yhtä tärkeä kuin seuraava. Vain minuuttien päästä hän kumartaa syvään ja aplodien saattelemana tyhjentää lasinsa ja katoaa esiripun pienestä välistä, josta karkaa pieni pala takahuoneen valoa. Sammuu kaikki valot. Vain seinällä levottomasti lepattavat kynttilöiden liekit ja takaa kajastava baaritiskin valo pitää tätä pientä baarintapausta tilaa hereillä. Rikkoo hiljaisuuden korkokenkien kopina ja pienten paljettien hento säihke, joka syntyy kynttilöiden heikosta valosta. Tämä hahmo istahtuu tuolille aivan yleisön eteen. Hän nostaa mikin aivan hänen eteensä ja saatat kuulla hänen hiljaisen ja rauhallisen hengityksen. Yleisö odottaa henkeä pidellen. Ja kun vihdoin ja viimein syttyy valot tämän hahmon eteen nousee kärsimätön yleisö seisomaan ja taputtamaan. Kuuluu sanoja vihdoin, hän on täällä.. Ja kun punaiset huulet avautuvat ja hänen ensimmäinen nuotti ja säe iskeytyy mikrofonin sisään istuvat ihmiset alas ja jäävät ihailemaan. Ihailemaan häntä, joka..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti