ja ehkä se..

.. Miksi usein on vaikeaa sopia tai solmia mitään on oma ajatus siitä, kuinka pelastaa se toinen mieheltä, joka ei ole toisen arvoinen. Ainakaan fyysisesti. Oma epävamuus siis potkii pois ne pienetkin mahdollisuudet, joita elämä kuljettaa joskus eteeni. Weird. Joskus tartuin ajatukseen, ettei se ole minulta pois jos en kelpaa. Mutta onko se näin. Entä pelottaako se, että sinut jätetään tai se, ettet sitten kelpaakaan. Jos toinen sanookin ei. Ei missään nimessä. Sori. Entä jos näet sen pettymyken hänen silmistään. Onko elämää helpompi elää siinä toivossa, että voisit joskus kelvata, kun siinä että joku sen sinulle sanoo, että et olekaan tarpeeksi hyvä. Ja totta kai ajattelematta yhtään sitä, että entä jos hän sinusta välittääkin.