Toivomuskaivo

Jos omistaisin lantin, kiiltävän ja hopeisen. Ja jos löytäisin toivomuskaivon niin salaisen. Heittäisin lantin, sen vähäisen ja ainoan. Ja toivoisin mä onnen mahtavan. Kun rikkoo lantti vedenpinnan, suljen mä silmäni. Toivon, että oisit siinä, mun rakkaani. Aamulla en muuta toivo, kun vain sinut siihen viereeni. Vain me kaksi, sinä ja minä, oi rakkaani. Mut illalla kun loppuu usko, etsin lantin hopeisen. Laitan vettä lasiin ja sen sinne kastelen. Yöllä näen unta ihanaa. Mut todellisuus on mulle, surullista ja sitäkin karumpaa. Ei toimi lantti, on vesi haihtunut. Mut pitää vain yrittää, mä en nyt lannistu.