tiistai 22. maaliskuuta 2011

Realismi

Katson television vilkkuvaa kuvaputkea, se luo pinnalleen kuvan. Elämää ja ääniä. Se kertoo rakkaudesta ja unelmista. Se näyttää toivoa ja sitä, mitä voisin joskus saada. On hiljaista, lisään varovasti ääntä ja kaappaan peiton päälleni. Vihreä tee kupissaan, odotan, että se jäähtyy. Elokuva kertoo kahden miehen välisestä rakkaudesta ja siitä, mitä kaikkea mahtuu siihen väliin, kun tajuaa olevansa homo ja kun tajuaa rakastuvansa mieheen. Miten vaikea se tie on. Hörppään kupistani, tee polttaa huuliani. Puhallan ja katoaa höyry veden pinnalta. Odotan sen jäähtymistä ja uppoudun unelmiini. Ajattelen millainen oma elämäni olisi, jos silloin kun olin nuori olisin tehnyt oikeita päätöksiä. Millainen elämäni nyt olisi. Haaveilen usein elämästä toisen ihmisen kanssa. Toisen miehen joka rakastaa minua ja jota minä rakastan. Haaveilen usein myös yhteisestä lapsesta. Hassua, hymähdän, koska en ole ennen ajatellut lapsia. En niin, että se olisi minun. Ja hänen. Ja kun uppoudun tarpeeksi syvälle häviää niin hyvä kuin paha ympäriltäni ja olen vain eloton kuori sängyn nurkassa. Ja se kun tajuat herääväsi unelmistasi, kuulet vain hiljaisen huokauksen ja huomaat, että teesi on kylmää. Yhtä kylmää kuin se todellisuus johon juuri heräsit.

Music by Hurts - Live Like Horses 

Ja niin katosivat,
pyyhki vesi virheeni.
Rikki sydän,
hauras ja kalpea.
Vei vesi tunteeni,
Ja elämänhaluni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti