Ajanmittaaja.. Carpe Diem!

On aika outo käsite, siis aika. Joskus se juoksee, joskus se pysähtyy, mutta silti jokainen sekunti ja tunti ovat yhtä pitkiä tai lyhyitä. Ja kun aikaa tarvitsen, ei sitä ole. Ja kun toivoo sen kiitävän ohitseni, se pysähtyy paikalleen ja odottaa. Aikaa emme voi varastoida, emme sitä kerätä. Jokainen hetki on toista arvokkaampi ja minun tulisi vain tarttua hetkeen ja elettävä se. Ja kun ohitan pisteen, jossa kellon viisari värähtää, jossa numerot vilistävät, en sitä takaisin saa enkä sitä hetkeä uudelleen voi elää. En voi kopioida aikaa, vaikka joskus elän ne samat tunteet ja hetket uudelleen, mutta tiedän, että ne ovat vain heijastus edellisestä hetkestä. Silti niin erilainen hetki, kuin viime kerralla. Ja sitten, kun oma aikamme pysähtyy, kun hetkemme on ohi tiedämme, että emme voi enää kiitää ajan kanssa, emme murehtia mennyttä. Emme voi suunnitella tulevaa. Silloin viisarit eivät enää meille liiku, emme kuule kirkonkellojen lyöntiä emmekä herää herätyskellon ärsyttävään ääneen. Aika jatkaa matkaa, mutta me eroamme siitä. Eikä kumpikaan jää toista kaipaamaan..

Elämä on mielestäni hassu käsite. Sanotaan, että elä täysillä. Jokainen hetki on aina edellistä arvokkaampi. Aina rikkaampi. Jokainen tunne on elämisen arvoinen ja jokainen murhe meitä vahvistaa. Elämä ja aika muotoilee meistä tälläisiä, kuin me nyt olemme. Toiset kaihtavat ajan kulumista, toiset nukahtavat tuolilleen odottaen sen vain liikkuvan eteen päin. Milloin opimme, että elämä on tässä ja nyt. Se oli eilen ja se tulee olemaan huomennakin, mutta me emme voi niitä hetkiä vielä elää tai ne hetket, jotka muistoissamme meitä lämmittävät, ovat jääneet taakse - ne ovat vain osa historiaamme. Tämä on se hetki, kun tartun elämän käteen ja kuljen hänen kanssaan läpi kallioiden ja aavojen laidunten. Aika seuraa meitä, se ei juokse ohi tai jää taakse. Elämästä en olisi niin varma. Sen tiedät sinä itse, löytyykö se haaveistasi, menneisyydestä vai sinun kädestäsi. Elämä ja aika, kaksi toisista riippuvaa. Kaksi yhdessä, mutta toinen on meidän käsissämme - toinen ei.

Saanko siis katsoa menneisyyteen ja tuntea kaipuuta? Saanko katsoa tulevaisuuteen ja pelätä sen tulemista? Vai onko kaikki ennalta määrättyä ja jokainen teko, jonka elämässäni teen, on jo kirjoitettu. On jo luettu ja vain elän valmista käsikirjoitusta. Vai onko se niin, kuin sanotaan: "Sinä olet oman elämäsi sankari".

"Time was passing like a hand waving from a train I wanted to be on.

I hope you never have to think about anything as much as I think about you." - Jonahtan Safran Foer

 --------------------------------

Suosittelen tutustumaan.

--------------------------------

Jonathan Safran Foer (born 1977) is an American writer best known for his 2002 novel Everything Is Illuminated. Katso lisää täältä >>