Niinä iltoina, kun sinä vastasit. Hymyilin. Niinä iltoina, kun kirjoitit. Naurahdin. Niinä öinä, kun uneni valloitit, olin pirteä. Niinä päivinä, kun ajattelin sinua, olin onnellinen.
Mutta niinä kertoina, kun peiliin katsahdin, näin surua. Sinä hetkenä, kun katsoin taivaalle, tunsin pelkoa. Jos annat itsellesi, oikeuden onneen. Etkö pelkää että, menetätkin kaiken. Onko parempi koittaa, ja anteeksi antaa. Vai unohtaa ja jättää, yksinäisyyden kantaa. Ottaako riskin vai olla pelkuri? Näitä kysyy myös, moni peluri. Ei onnen sanoja, voi kukaan kirjoittaa. Ne pitää elää läpi, tunteiksi sanoittaa. Jos aamulla toinen, sun vierellä lepää. Älä epäröi silloin, ohjeet kerää. Laita muistiin, katso kasvoja toisen. Kuuntele häntä, kertoa voit sen. Sisällä tuntuu, mahassa pistelee. Ajatus katoaa, sanat taistelee. Voiko ääneen, sanoja sanoa. Ettei ne meidän, välistä katoa. Ehkä elämä on, vain iso riski. Ei auta juosta, paeta miksi. Jos syytä et sä, löydä päästä. Elä elämääs, nauti joka säästä. Huomenna kaikki, saattaa kadota. Haudan lepoon, sinäkin vajota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti