Syksy

Saapui sade, toi mukanaan pilvet. Harmaat ilmeet ja edessään kilvet. Ei vastaa ihmiset, ei naura tai puhu. Mie kävelen hiljaa, ei aika kulu. On tien pinnalle. Asfaltin päälle. Sade kerääntynyt, kuin järven jäänne. Mie mustilla saappailla ja huivin kiristän. Siihen hyppään, Ja hymyillen irvistän. Herää lapsi pieni, miun sisälläni. Kuin hiekkalinnoja, rakensin pihallani. Voi syksy olla, täynnä vettä. Mut minun mielestä se on, kuin lenkkikenttä. Värjää ilma puut. Väreillänsä. Niin kalvas kuu, vierellänsä. Liitää pilvet, kohti etelää. Lintaparvi sen, vierellä liitää ja kesää koittaa siirtää. Ja kun ilta laskee, päivän peittää. Voi sisällä olla, teetä keittää. Voit villasukatkin, jalkaasi laittaa. Ja keksin kulmasta, palasen taittaa. On sänkynikin, kuin pieni linna. Vaikka sojottaa sen kulmasta, outo pinna. Peittoon käperryn ja tyynyä halaan. Rakkaudesta minun, sydänkin palaa. Ehkä joskus mie, tän kaiken saan jakaa. Sinuu silittää, kun vierelläs makaan.