Unisuhde

Onko unta tää,

hän miettii.

Ja kietoutuu vilttiin.

Pelkään että herään,

menetän,

ja tavari kerään.

Sen erään,

jaloista pahoista.

Juoksen alta,

tuntuu niin kamalalta.

Epäillä ei saisi.

Mut kuka kertoo,

ja neuvoo.

Mistä tiedän,

että tää on totta,

ei unta onnetonta?!

Otanko riskin,

ja pelästyn.

Jos menetän sut,

sä unohdat mut.

Ja tuntuu, et kaikki tää.

On unta häilyvää.

Eniten pelkään,

se puristaa selkää.

Et sanot näin,

melkein käsikkäin.

Ja katsot silmiin,

kuiskaat,

ja vastuusta luistaa.

Koitat, mut sanon:

"Kerro mulle,

tai suutun sulle."

Sä painat pään,

alas, et silmiä nää,

Mä mietin,

jo lopeta tää.

Tiedän mitä sää,

haluat sanoa,

Älä mua,

itkemään pakota.

Joskus toinen,

on kuin kesäsade.

Kuin pieni harmaa made,

Joka unohtuu,

Kuin kukkakin lakastuu.

Ja vaikka hetki,

sitä oli,

Menee tovi,

et pääsen susta,

yli, poistuu varjo musta.

Antaa sade elämän,

kasvaa koivukin,

antaa laululle sävelmän.

Ja joskus rakkaus,

vaik olis millanen pakkaus.

Sammuu ja katoaa,

sitä pelkäämmekö,

et sydän hajoaa?

Vai et toinen vaan katoaa.

Kuin puu metsän,

hiljaa lahoaa.