Olet hetken maannut pimeässä huoneessa. Katsellut pimeään näkemättä valoa, kuulematta ääntä. Olet unohtanut elämän, kaatanut haaveesi ja rikki repinyt unelmasi. Olet alaston ja pelokas. Olet pieni ja heikko. Mutta yökin väistyy ja aamun kajo pyyhkii pois varjot ja surut. Joskus kun sitä vähiten odottaa, valaisee auringonsäteet huoneesi, ja huomaat löytäväsi elämästäsi jonkin hyvin pienen, mutta iloisen asian. Kun sitä vähiten odotat, saatat hymyillä ja puhaltaa siihen pieneen toivonkipinään. Se hehkuu kirkkaana ja katsot syttyykö se palamaan vai hiipuuko kuin iltapäivän aurinko vaipuu metsän taakse. Se on onnellinen asia, joka sisältää suuria tunteita, pelkoa ja iloa. Se on tavoite, jota kannattaa tavoitella, vaikka sen loppujen lopuksi menettäisikin. Se on suunta, johon kävellä. Se on ajatus, johon tarttua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti