Tänään vietiin pohja, suunta elämältä. Se viimeinen toivo, elämän ilo. Viha ja suru painaa päätä, ei jaksa enää yrittää. Kaikkensa antoi hän, mutta mitään ei saanut. Ei auttanut huuto, ei avunpyyntö. Vain ikävä ja viha jäi huutamaan hänen viimeiseen kirjeeseen.
Elämä potkii tänään, voisin luovuttaa, mutta silti jatkan. Tänään vietiin kaikki, vietiin se viimeinen mahdollisuus onnistua. Ja ihan oikeasti. Se viimeinen. Se asia, jonka edestä jaksoin yrittää. Nyt ei ole sitäkään. Hymyilin ensimmäistä kertaa aikoihin, koska tiesin, että enää ei ole edes toivoa. Vapauttava fiilis ja lupa antaa periksi. Kun olet pohjalla ja jaloissasi on taakka mitä et jaksa kantaa, miten pääset ylös juoksuhiekasta ilman hukkumatta. Kuka voisi auttaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti