Saahan sitä haaveilla. Tehdä maailmasta paremman paikan ja toivoa elävänsä pilvilinnojen alla. Katsella aina auringonnousua ja laskua, ihailla tähtitaivasta samalla kuin aurinko luo kauas sateenkaarta. Tarttua kädestä, hennosta, ja kantaa hänet kotiisi. Unohtaa maailman pahat, heittää kolikko toivomuslähteeseen ja poimia kevätkukkia koivumetsän lehdoilta. Itkeä ilosta ja nauraa. Tuntea kesätuulen puhaltavan hiuksien läpi, katsoa kuurankukkia ikkunasta keskikesän valossa. Rakastaa ilman epäluuloja, rakastaa ilman surua ja pelkoa. Katsoa perhosen lentoa läpi oranssien ruusutarhojen, poimia mansikoita autiolla saarella. Uskoa parempaan tulevaisuuteen ja onneen. Saahan sitä aina toivoa, elää unissasi. Silti nauttia tästä hetkestä ja todellisesta maailmasta. Haluta jotakin, mitä koskaan ei voi saada, tyytyä siihen joka on lähempänäkuin arvaatkaan. Haaveet on tehty haaveiltaviksi, elämä elettäväksi. Haaveilen komeasta miehestä ( niin kuin alla ), mutta tahdon elää juuri sen aidon, oikean miehen, en haaveideni kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti