Rankkaa.. Päivä syyssateiden keskellä..

Jotenkin ajatteli, että päivästä voisi tulla hyvä, mutta toisin kävi. Ehkä huonon päivä pitkään aikaan. Piti laittaa kädet pään ympärille vain toivoakseen, että aivot eivät sinkoudu korvien kautta ulos avaruuteen. Hui, joskus itseäkin pelottaa kuinka paljon sitä pieni ihmismieli kestääkään. Jotenkin elää aivan kuin veitsenterällä. Pelottaa sitä viimeistä lyöntiä, joka vie mukanaan niin minut kuin kaiken ympäriltäni. Toivottavasti huominen on parempi. Toivottavasti!