Sinä päivänä kuin synnyin..

..Satoi vettä. En tiedä, äiti lisäsi, mutta luulen, että taivas suri kun sinut menetti. Olin viaton ja ennakkoluuloton, rakastin kaikkea, mikä vain liikkui tai piti ääntä. Murehtimatta huomista -- ajattelematta eilistä. Kasvoin ja täytin vuoden, toisenkin ja kohta menin ala-asteelle. Juoksin ja nauroin vailla surua tai ikävää, en edes tiennyt mitä viha ja rakkaus olivat. Nyt ovat arvet jättäneet jälkensä ja tiedän, mitä suru ja viha, rakkaus ja onnelisuus ovat. Nyt murehdin huomista ja itken eilistä. Joku sanoi, että elämä eletään vain yhden kerran. Joskus ajattelen että kertakin on liikaa. Voisinpa palata siihen päivään, kun vielä satoi, enkä katsonut ulos murehtiakseni huonoa säätä, vaan nauroin viatonta naurua. Voisinpa vain palata juuri siihen päivään. Äiti auta!