Hui, meinasin paljastaa itseni yhdelle hyvälle kaverille (nainen), mutta taisin perääntyä. Olin sopivasti humalassa ja ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Luulen että en kertonut mutta perhana kun en muista. Muistan vain miettineeni, että pakko kertoa jollekin ja naps, ei mitään muistikuvaa. Mutta tänään hänet näin eikä hän asiasta maininnut tai käyttäytynyt miten poikkeuksellisest. Mutta silti, en muista kerroinko.
Tää on hieman kaksipiippuinen asia. Toisaalta toivon, että olisin kertonut, vaikka kännissäkin, mutta toisaalta luojan kiitos en (toivottavasti) kertonut. Ehkä on parempi odottaa sitä selvää hetkeä, eikä mitään kännistä jorinaa jostakin jollekin kun kaikki ei ole itellekkään selvää.
Pelottaa vaan, koska sitä oikeasti möläyttää jotakin alkoholin vaikutuksen alaisena. Kännissä tulee vaan nää fiilikset niin vahvana. Sillon on kaikki vaan niin helpompaa. Ei tietysti niin helppoa että alkoholistiksi ryhtyisin.. Mutta silti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti