torstai 10. helmikuuta 2011

Katsoin taakseni ja sinne se jäi..

Tosiaan, olin tyhmä kun uhkailin, että nyt aloitetaan sitten laittamaan asiat kuntoon. Ja hommataan kesäksi uusi ruumis [rantabody] .. Kaksi aamua jaksoin herätä aikaisin ja vedin 59 minuutin Taiji -harjoituksen siinä aivan rauhassa. Tänään ei sitten enää jaksanut. Ei kai se tietysti paha ole välillä nukkua hiukan pidempään, mutta jotenkin pettynyt olo. Lupasin niin kovasti itselleni. Huomenna sitten taas. Ainakin kokeillaan. Ja puretaan torkkunappi pois herätyskellosta. Hyi, kuka senkin on keksinyt. Tai sitten se pitäisi toimia kaksi kertaa jonka jälkeen poistuisi käytöstä.

---

No ajellessani töihin mietein, milloin tulee se päivä, kun voin katsoa surkeaa elämääni ja nauraa sille. Milloin tulee se aamu, kun herään enkä murehdi. Onko se 15-20 vuoden päästä kun velat vanhenee? Jos sitten jäisi rahaa johonkin muuhunkin [rakastan noita DNA:n mainoksia]. Nytkin taas uhkaavat sulkea sähköt. Sitten vielä tasapainotellaan ajatuksella, jos tätä laskua en maksa menee se ulosottoon, se on suuri summa, mutta periaatteessa mulla ei oo siihen rahaa. No samapa tuo, sinne muiden joukkoon se mahtuu kivasti. Se vaan on yksi niistä harvoista laskuista, veloista, joita olen tunnollisesti lyhentänyt. Ja haluisinkin jatkossa, mutta kun ei yksinkertaisesti ole rahaa.

---

Mutta positiivistahan on se, että kun nuo pari päivää jaksoi heräillä ajoissa, "kuntoilla" ja syödä hyvä aamupala olo oli aivan loistava koko päivän. Ehkä se kipinä löytyi siitä.. Kuten joku sanoi kun keho on väsynyt siihen auttaa vain uni! Ja omat elämäntavat ovat olleet nukkumaan myöhään, herään myöhään, joten eihän se rytmi sieltä aivan heti tule. Onneksi itsellä sellainen olo, että ehkä se tästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti