Yöllä olen elossa..

Kun koputtaa yön kylmä käsi ikkunaan, herään ja koputan takaisin. Katsomme toisiamme ja minä, heikkona rakastun mustaan surupukuun, jonka pitsikankaat takertuvat puiden oksiin. Ja kun yö kävelee ohitsemme, maa nukahtaa kylmänä ja mustana. Mustaakin mustempi laahus lakaisee äänetöntä, koristaa yön hiuksia valkoisina vilkkuvat tähdet, on kuu hänen sydämensä. Niin kylmä ja kalpea. Ja kun hiljaa varpailla astun ulos ovestani pukee yö päälleni kankaan, jonka läpi en näe. En kuule. Ja kun olen alastomana maailman edessä peittää yö minun heikkouteni. Olen kuin orja mustan Herran, joka hiljaisuudessa sitoo köyttään käsiini. Jalkani eivät kanna ja tunnen, kuinka kivien terävät kulmat viiltävät polveeni rakkaudettomia viiltoja. Olen hauras, kuin lumihiutale kevätvalossa. Kuin rakkaudetta jäänyt lapsi orpokodissa. En nähnyt sinä yönä unta, en kuullut toiveita, en taivaan kannelkaan minua uneen tuudittanut. Olin kuin tyhjä kuori, jonka sisällä leijui harmaa pilvi.