Ei voi olla.. Tätä blogia ei pieni sydän ollut enää muistanut, mutta niin kuin teiden risteyksessä usein käy, törmäät tuttuihin. Täällä olen. Kaikissa sielun ja elämän voimissani. Kaksi vuotta on kulunut, enkä edes uskalla vanhoja kirjoituksiani lukea. Tiedän, mitä ne pitävät sisällään eikä se tuska koskaan taida kadota. Mutta laastarien ja useiden siteiden avulla ovat suuret vuotavat ruhjeet paikattu.. Oh, rakkautta!
Jatkan taas blogini päivittämistä, minkä kerkiän. Haluan teille kirjoittaa ja kertoa. Uskokaa auringonlaskun lämpöön. Ja tähtien valon puhtauteen ! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti