Totta - ei tarinoita..

Usein on vaikea kirjoittaa todellisuudesta. On helpompi uppoutua unelmiin ja toiveisiin. Helpompi kirjoittaa surusta ja vihasta. Epätoivosta ja masennuksesta. On vaikea näyttää, kuinka syvät haavat sydämeni pintaan on viilletty, kuinka aika ei niitä ole parantanut. Puhua kävelystä sillan kaiteella tai tanssista junaradalla. On helpompi hymyillä, kuin selittää. Helpompi hiljentyä kuin katsoa silmiin ja itkeä. On vaikea pukea sanoiksi niitä tunteita, joita käyn läpi jokaisen hetken ilman, että ketään kuiskaa korvaani "everything gonna be okeyh" ja rutistaa niin lujaa, että sydämeni lyö samaan tahtiin kuin hänenkin. On niin vaikea kertoa, kuinka raskasta elämäni on ilman, että minut tuomitaan. Ilman että käteni sidotaan ja heitetään susille. Ja niin, että hänkin istuu tuolille ja kuuntelee, ei keskeytä vaan nyökkää ja silmillä silittää minun kalpeita kasvoja. Ymmärtää, mutta ei esitä tietävänsä. Pitää kädestä, mutta ei jätä hädässä.

On tarinoihin ja runoihin helppo ripotella pieniä palasia rikkoutuneesta sielusta. Voi sitä kutsua mielikuvituksen tuotteeksi, vaikka todellisuudessa joka toinen sana kertoo jotakin sinusta. On helpompi puhua huomisesta, kuin itkeä omaa menneisyyttä kesäsateen koputellessa vanhaa peltikattoa. On niin vaikea itkeä kyyneleitä, kun sisällä ei enää tunne, ei satu sydämeen ja kun tuntee, kuinka pieni ja viaton sielu on luovuttanut ja makaa hiljaa sinun vierelläsi. Äänettömänä, elottoma. Niin helppoa on vain katsoa hiljaa repaleista taivaankantta. Ja vaikka toisin väitetään, on vaikeampaa luovuttaa kuin yrittää. Luovuttaa ja nostaa punaiset ranteet pesualtaan päälle, katsoa omiin silmiin peilin naarmuisesta pinnasta ja kysyä, Olenko valmis? Ja jos näet silmissäsi vielä sen pienen ja heikon valon, lasket partateräsi ja huokaat syvään. Ja huomaat olevasi edelleen liian heikko. JA voit vain pyytää anteeksi.

On helppo kirjoittaa tunteistaan, kun tietää, ettei kukaan näe sinua. Ei näe väsyneitä silmiä, ei alituiseen täriseviä käsiäsi tai levottomasti liikkuvia jalkojasi. Ei kuule he ääntäsi, huomaa heikkouksiasi ja niin helppo on jättää sanomatta sanoja, jotka sinua eniten satuttaa. Voit antaa itsestäsi kuvan, sellaisen jonka haluat, ja silti pitää kaiken sen mitä haluat piilossa. Etkä näe vihaisia katseita kadulla, et surullisia taputuksia tunne selässäsi tai kuule päättömiä lupauksia ja unohdettuja rohkaisuja.

Jos kirjoittaisin tähän kaiken, mikä minua nyt satuttaa, mikä minusta tekee heikon ja mikä estää minua elämästä uskoisin, ettei monikaan näkisi minua. Vaikka olen voimaton ja kalpea, palaa sisälläni vielä se pieni kipinä. Vaikka näytänkin elävän ja nauttivan, pienen liekin sydän on lyhyt ja kapea. Ja se, että en osaa antaa minua sinulle, tekee minusta heikon. Ja se tekee minusta niin surullisen.

Sosiaaliset, fyysiset ja psyykkiset paineet.

Yhteiskunta, oletko hukannut järjen raiteet?

On vain totta, eikä sitä ole kieltäminen, että jokainen meistä etsii sitä ihanne ihmistä vierelleen. Jokainen toivoo, että olisit tälläinen ja ei ole kieltäminen, että tietyt asiat, joita minäkin omistan, ei kuulu niin ihmisen hyviin ominaisuuksiin. Niitä ei voi piilottaa, eikä niitä voi antaa anteeksi. Niitä ei olla näkemättä eikä niitä voi unohtaa. Ja se kun katsot toisia ja ajattelet, kumpa olisin tuollainen eikä vastaasi kulje sellaista persoonaa, jota et kadehtisi. Se on oman mielen vika, epäkohta, mutta valitettavasti jokaisessa hetkessä mukana. Se katsoo ja muistuttaa sinua arjessa, irvistää peilistä ja huutaa jokaisen kuvan ja mainoksen ihmisestä. Vaikka sanoisivat minulle, että olet vikoinesi omalla tavalla täydellinen, ei se vain helpota. Se ei luo tunnetta, joka lämmittää. Se on vain toisen ihmisen sanoja, jotka kaikuvat tyhjyyteen heti, kun astut ovesta ulos. Kukaan ei ole täydellinen, mutta entä jos sinäkään et pidä itseäsi täydellisenä. Miten silloin voit uskoa, että olisit jollekin toiselle ihmiselle elämän tärkein asia. Se jota hän rakastaa ja jota vaalii kaikella kunnioituksella ja voimalla. Miten voitkaan, koskaan tuntea olevasi erityinen ja jonkun toisen koko maailma? Kun siihen löydän reseptin, se minulle kirjoitettakoot!