Lost inside of grey reality.

Still finding away back to his life. Lost and scared. Do not know where to go, what to do. Sad. Powerless and have no intrest to life at the moment. Can´t tell. Can´t ask help. Trying to survive by himself.

Fleet Foxes - The Shrine / An Argument
Awesome song. Awesome Stop Motion video. You should watch it. You should listen it.

superficial moment..

In my dreams, I don´t mind if he would come and be with me.. 

But yes, only in my deepest dream..

David Beckham.

Have you seen my rainbow?

En tiedä mikä on, kun tuntuu, että jokainen päivä on yksi suuri taistelu. Jokaisena aamuna en vain halua nousta sängyltä ja jokainen ilta, on edellistä mustempi. Olen menettänyt toivoni ja kaiken voimani. Johonkin ja jostakin syystä. Olo on hirveän voimaton ja pelokas ja minä, minä painaudun kuoreni sisälle yhä syvemmälle. On ollut päiviä, kun olen vain istunut hiljaa ja miettinyt vailla yhtään ajatusta. Olen katsonut auton ikkunasta ohi kiitäviä maisemia tuntematta mitään. Miksi olenkaan nyt niin voimaton, etten voi väittää edes vastaan, kuinka helppo olisikaan luovuttaa!

Ainoana haaveena on vain pieni toive. Se, että pääsen pois. Haluan kadota, juosta karkuun ja ihan oikeasti jättää kaiken taakseni. Jos tilanteeni olisi toinen, mutta tuntisin kuin nyt, katoaisin. Tai olisin jo kadonnut. En jaksa soittaa, en vastata puhelimeen. En jaksa kirjoittaa; en edes vilkuttaa, kun ohiajana ihminen minulle hymyilee. Olen loppu, niin henkisesti kuin fyysisesti ja minut tekee surulliseksi se, etten voi sitä kenellekkään kertoa.

Voi syystuuli, puhalla pois murheeni. Puhalla minutkin ja nosta ilmaan. Anna minun liitää vapaana. Vailla kahleita. Vailla surua. Voi toivon, että puhallat pois pilveni. Että aurinko paistaisi ja toivon taas avaisi - sydämessäni!

No More Divisions by Julien Drolon

Yksin ja yhdessä. Vailla rajoja. Käsi kädessä, kaikki elämän lahjoja.
Jokainen elämän arvoinen. Elä, niin kuin olisi päivä viimeinen.
Chance, gift, give..

Julien Drolon, M. Pokora

Irti kahleista.

Sano vain mitä ajattelet. Tee niin kuin haluat. Elä kuten tunnet ja riko kahleesi, jotka kiinni ovat ranteissasi. Älä anna mielesi estää sinua, älä pelkää hajota, koska joka tapauksessa, yrittämisestä huolimatta, poltat sormesi. Niin kuin tuli, hiipuu liekki elämän. Niin kuin vesi jäätyy talvella, hidastuu sinun juoksusi, kunnes jäät paikallesi. Etkä pääse irti pohjasta. Et nostaa jaksa käsiäsi, jotka juurtuneet ovat murheiden maahan. Ei lämmitä nouseva aurinko, ei piirrä varjoja kedon laidoille. Ja punainen on taivas, kun ilta herää. Ja silti kukat kauneimmat ovat mustavalkoiset. Olet ostanut lisää aikaa, olet ostanut onnea. Mutta maksanut olet kalliin hinnan. Vailla toivottua tulosta. Olen epäillyt jo kauan, mutta nyt, kun tähdistä kirkkain katosi maapallon liikkeessä, olen kadottanut sen valon silmistä, joka himmeänä yössä valaisi. Olen miettinyt pitkään. Olen hartaasti painotellut ajatuksilla, jotka vaakalaudalla keinuvat merihaudan yllä. Ja niin kuin pelkäsin, putosi puolet toivosta, osa uskosta irtosi otteestani. Ja minä polvistuin ja katsoin maahan. Sen kuivassa hiekassa vaelsi pieni toukka, kuin kuolemaa etsivä sielu autiomaan paahteessa. Katsoin, kunnes pisara taivaan pilvestä tipahti sen eteen ja sai se juodakseen. Ja tiesin, oli minunkin vaellettava yksin, jos toivon löytäväni sen. On minunkin uskottava, jotta saavuttaisin oman elämäni lähteen, joka vielä rautaisella rattaalla pumppaa vettä eteeni. Kun katson itään, näen haamujen kalpean liidon ja kun länteen, näen auringonnousun. Ja kun katson etelään, kutsuu se minua. Ja pohjoinen, kylmä ja pimeä, kutsuu sinua. Olen istunut nurmikolla kiitoradan päässä ja tuntenut viileän virran sekoittavan hiuksiani. Nähnyt villinä ja vapaana liitävät rautalinnut. Olen katsonut niiden perään ja sitonut köysiä niiden pyöreisiin jalkoihin. Mutta aina irroitin otteeni ja jäin paikalleni. Ja kun sanoo pieni tyttö minulle surullisia sanoja. Kuolee pois kesän kukkaset tiedän, että minunkin on aika nukahtaa ja kadota. Mutta sanon, keväällä palaan. Ja kun se päivä koittaa, jolloin rautainen lintu laskee mustat jalkansa asfaltin pintaan, saatan olla kyydissä. Saatan olla tai en, mutta tiedän, että liidän silloin vapaana.

Päiviä.

On aikoja jolloin,
kun kuu ei valaise.
On aikoja jolloin,
aamu ei valkene.
------------------
On päiviä jolloin,
surusi hajoittaa,
On päiviä jolloin,
yökin ahdistaa.
------------------
On iltoja jolloin,
nukahdat yksin.
On iltoja jolloin,
pelkoa yskin.
------------------
On aamuja jolloin,
pelkään herätä.
On aamuja jolloin,
en osaa pelätä.
------------------
Ja on aikoja,
kun itken itseni uneen.
Ja aikoja,
kun sydämeni leimahtaa tuleen.
------------------