Lukiessani juttua "Millainen naisen pitää olla?" laittoi se minut pohtimaan omaa miehisyyttä ja sitä, millainen miehen pitää olla. Millainen minun pitäisi olla, jotta kelpaisin jollekin. Onko minun muokkauduttava johonkin muottiin, jotta en erotu vai haluanko olla erilainen vain siksi, että minut huomataan. Periaatteessa olen elänyt elämääni juuri siten miten olen sen halunnut. En ole seurannut trendejä, en ole homo vain siksi, että olisin erilainen ja olen mennyt ja tullut juuri niin kuin itse olen halunnut. Mutta nyt kun mietin tässä yksin, ilman sitä yhtä todellista ystävää, olen alkanut ajattelemaan omia heikkouksia ja vikoja. Mikä minusta tekee "ei-haluttavan" vai luulenko vain niin. Viimeisen kuukauden aikana, ehkä olen kasvanut, olen aloittanut ajattelemaan sitä loppu elämää. Jossakin vaiheessa halusin vain seksiä miehien kanssa. En halunnut tuntea heitä, en nimeä tai ikää, en asuinkuntaa. Vain seksiä. Olin kuitenkin liian heikko ottamaan itseäni niskasta kiinni ja tekemään asialle mitään. Syytin itseäni ja tuloksena oli vain säälittävä poika omine suruineen. Uskottelin itselleni olevan yksi miljoonasta, joka ei ole tarpeeksi hyvä. Näin jälkeen päin ajatellen en koskaan ottanut sitä rohkeaa ja päättäväistä askelta ja todellisuudessa tehnyt asialle mitään. Syytin itseäni, vaikka oikeasti siihen ei edes aihetta ollut. Itkin itseni useasti uneen vain siksi, että en uskaltanut tavata ketään, vaikka siihen olisi ollutkin mahdollisuus. Itken vieläkin, liian useasti.
Ajan kanssa itseään vihaavasta kasvaa kyyninen, itseään syyttelevä kusipää, joka vihaa itseään. Keksii syitä ja valehtelee itselleen. Nyt, kun on "viisastunut" ja haluaisi jotakin enemmän, löytää itsensä samasta tilanteesta. Usein totean itselleni etten ole riittävä ja että en ole sellainen, jota joskus joku jopa saattaisi kaivata. Joku jota joku miettii illalla nukahtaessa ja aamulla herätessä. Silti en ole uskaltanut ottaa ja kokeilla omia siipiäni, olen nukkunut ikuista unta, elänyt epätodellisessa maailmassa uskotellen itselleni epävarmuutta ja yksinäisyyttä. Olen useasti katsonut itseäni peilistä ja itkenyt. Kysynyt usein miksi olen oikeasti tälläinen. Saamatta vastausta.
Jos joku tuntematon kysyisi millainen olen vastaisin heikko. Olen oikeasti heikko ihminen. Ehkä minusta se ei näy, ehkä osaan peittää sen hyvin ja esittää olevani aivan jotakin muuta mitä oikeasti olen. Silti sisälläni elää se sama mies, joka tuijotti aikoja sitten peilistä ja itki. Ehkä haluan olla heikko vain siksi, että voisin selittää itselleni miksi elän näin kuin elän. Voisin keksiä tekosyitä itselleni miksi en edes yritä, en ota riskiä ja voita - tai menetä kaikkea. Miksi en tunne mitään muuta kuin ikävää.
Raskainta ehkä elämässäni on se, että en voi puhua kenellekkään. En saa tukea, en rohkaisua. Kukaan ei tule minulle sanomaan, miten hieno ihminen olen tai että olet normaali, ei sinun tarvitse hävetä. Antaisin koko sieluni ihmiselle, joka edes yhden kerran kuutelisi minua ja auttaisi. Parantaisi sairauteni, keikkouteni, ja halaisi. Haluan olla se ylpeä homo, joka uskoo parempaan huomiseen ja joka ei enää ikinä valehtele itselleen.
Suuri syy tilanteeseeni löytyy myös huonosta itsetunnosta. Kun mietin menneisyyttäni totean, että minulla on ollut ihmisiä, on ollut niitä jotka sanoivat rakastavani minua ja niitä jotka sanoivat jäävänsä kaipaamaan minua. Suurimman osan heistä olen jättänyt taakseni vain siksi, että olen ajatellut heidän jättävän minut. Uskonut, että he löytävät jotakin parempaa kuin sitä, mitä minä edustan. Vaikka olen sosiaalinen ja rakastan tavata uusia ihmisiä, en usko löytävän mitään suurempaa kuin tuttuja. Niitä joille moikataan kadulla ja soitetaan kännissä. En usko, että löydän rakkautta tai ystävyyttä. Pelottaa, että ei koskaan löydä sitä, mitä kaipaa ja mitä oikeasti haluaa. Pelottaa, että koko elämäni joudun kulkemaan yksin ilman tukea ja turvaa. Ihan oikeasti pelottaa.
Mutta silti uskon, että jos olen yksin, en petä ketään. Jos olen yksin, en pety koskaan. Silti tiedän, että elämäni on valhetta, enkä sitä koskaan voi paljastaa. En kenellekkään, en koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti