"Päivi Räsänen on lesbo" -otsikkoa et nähnyt iltalehden sivuilla, mutta avioliittolain muuttamisesta kyllä saatoit lukea jutun. Tunnettu homoavioliittojen hyväksymistä ja kirkossa vihkimistä edistävä kansanedustaja Päivi Räsänen esiintyy taas kommenteillaan eduksi! Upea nainen! Toivottavasti ihmiset ymmärtävät sarkasmin. Kuitenkin palatakseni juttuun, jossa lakialoitteella pyritään hyväksymään ihmisen tasa-arvoinen kohtelu ja näin myös hyväksymään samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen. Mutta mitä meidän Päivi taas suustaan päästää. Hänen mielestään kahden miehen tai naisen välissä ei tunneta käsitetttä "Tasa-arvo". Tämähän on varsin mielenkiintoinen dilemma. Voimme siis olettaa ettei tasa-arvoa tunneta miesten välisissä tai naisten välisissä tilanteissa, vain ja ainoastaan (kuten Päivikin totetaa ihmisten välisissä) miehen ja naisen välisissä asioissa. Maailmani romuttui kuin sain kuulla, etten ole ihminen. Ilmeisesti homot eivät siis olekaan ihmisä vaan täysin oma rotunsa. Kirjoitetaan siis biologian kirjat uusiksi, haluaisin vain tietää mistä olen siis juureni perinyt. Onko minulla sittenkään isää ja äitiä? Apua!
Kysymys Päivi Räsäselle:
"Olette sanonut, että avioliitossa on kyse arvoista. Eikö tasa-arvo ole tärkeä arvo?
- Sukupuolten välistä tasa-arvoa tulee edistää, mutta kun puhutaan samaa sukupuolta olevien avioliitosta, niin se ei ole tasa-arvo- tai ihmisoikeuskysymys. Avioliitto on määritelmällisesti miehen ja naisen välinen, ja sitä se on ollut historiallisesti ja sitä se on edelleen kulttuurisesti."
Voi ei Päivi Räsänen. Onko kommenteissasi enää mitään tolkkua ja perää. En ole ennen kohdannut ihmistä, joka näin jyrkästi vastustaa yhteiskuntassa aina ollutta ja aina jatkossakin tulevaa asiaa. Just deal with it! Kyllä, asiasta voisi taas jauhaa vaikka kuinka paljon, mutta empä enää jaksa asiasta niinkään välittää.
Oli aamulla vastassa syksy, lehdet keltaiset ja punaiset viitoittivat tietäni kolostani kohti työpaikkaani. Kirpeä aamu, kostea, mutta hellä tuuli kuljetti omenantuoksua nenääni. Lipui taivaalla harvakseltaan valkoisia pilviä, jotka laskivat hentoja helmojaan kohti taivaanrantaa. Seisoi pellolla kaksi joutsenta, vaaleissa häävaatteissaan kaivoivat epätoivoisesti kylmästä maasta ruokaa siivilleen. Katsoessaan minua pienet mustat silmät tuijottivat, esiintyivät kuin runnellut patsaat, jonka jälkeen kaipuusta käänsivät päänsä nousevaan aurinkoon ja sumuisien metsien suuntaan. Venyttelivät siipiään ja saatoin kuulla huokausten liitävän kohti etelää, auringon ja lämmön valtakuntaa. Hitaasti lämpenevä ilma kostutti punertavia poskipäitäni, aurinko häikäisi silmiäni ja kävellessäni kaarteli ympärilläni pienten lintujen parvi, puut odottivat talvea laskien väsyneitä oksiin kohti harmaan maan pintaa. Tuulen ja auringon yhteinen tanssi liikutti asfaltin pinnalle kadonneita lehtiä, jotka muodostivat pieniä juoksuhautoja. Syksy tuntui ensimmäistä kertaa vahvalta ja kovin ankaralta, mutta pehmeän vastaanottavalta. Kuin kylmä talviaamu, jota auringon kalpeat säteet koittivat värittää ja lämmiittää. Kävellessäni vedin pienet sormeni hihan sisään, nostin kaulukseni ja tunsin, kuinka tuulen pienet kädet koittivat etsiä tietään takkini sisälle. Vaikka kylmyys koetteli minua, saatoin tuntea silmilläni värien lämmön ja kirkkauden ja auringon päättäväisyyden vielä lämmittää, kun se oli hänelle mahdollista. Lintujen laulu kaikui metsän siimeksestä ja herätti mielessäni vahvan tunteen taistelusta ja kiireen tulosta. Kuin he yrittäisivät kiireellä saada jotakin valmiiksi ennen kuin taakse jäävä maa peittyisi valkoiseen untuvapeittoon ja heidän aikansa olisi taas hetkeksi ohi. Autojen raskas humina ja pakokaasun paksu pilvi peitti nuo kauniit syksyn tunteet alleen. Satunnaiset jarrujen kiristävät äänet ja meluisat torvien huudot tunkeutuivat ajatuksiini ja heräsin taas todellisen arjen keskelle. Olin siinä, seisoin liikennevalojen mukaillessa syksyisiä värejä ja odotin. Olin kuin ne joutsenet pellon reunalla, tuijotin, mutta en nähnyt etelään, en pohjoiseen. Vain kirkkaiden ja keinotekoisten ledivalojen vilkkuva tanssi piti minua otteessaan ja niiden vaihtuessa punaisesta keltaiseen ja lopulta vihreään oli minun merkkini jatkaa matkaa. Taivaansininen katto oli harmaiden saastepilvien peittämä, aurinko yski niiden takana heikkona. Kiireiset ihmiset eivät luoneet katsettaan syksyiseen maisemaan, vaan rypistelivät kuluneita kulmiaan ja yskivät pakokauhun valassa kiirehtiessään takasin oravanpyörään. Syksy oli täällä, mutta kukaan ei sitä huomannut. Kukaan ei ollut sitä vastassa, vaikka hän oli pukenut päälleen parhaimmat vaatteensa ja varastosta etsinyt ne kirkkaimmat värit. Olin syksy ja tunsin kaipuuta ja yksinäisyyttä. Ja kun olin aikani katsonut maailmaa tajusin, ettei minua kukaan odota. Pudotin vaatteeni ja olin harmaa, kuin väritön sateenkaari.
Älkää unohtako minua, kun tulen itkien taivaanporteille. Tämä oli Jamey Rodemeyerin, 14, viimeinen viesti.
Vielä toukokuussa Jamey jaksoi olla optimistinen. Omassa huoneessaan newyorkilainen teini yritti valaa uskoa muihin samassa tilanteessa oleviin. Poikaa oli kiusattu koulussa jo vuosien ajan homoudesta.
- Kaikki muuttuu paremmaksi, ruskeasilmäinen Jamey sanoo katsoessaan kameraan Buffalon kodissaan.
Samalla kun Jamey yrittää auttaa muita kiusattuja jaksamaan, poika tulee tilittäneeksi vuosia jatkunutta kouluhelvettiään.
- Saan ihmisiltä niin paljon vihaa päälleni, ja he sanovat minulle, että homot joutuvat helvettiin, hän saa sanotuksi.
Samalla Jamey harmittelee sitä, että yksikään poika ei suostu olemaan hänen ystävänsä.
- Hengaan vain tyttöjen kanssa.
Jamey kirjoitti rutiininomaisesti nettiin elämästään sekä siitä, miltä kiusattuna oleminen tuntui. Pojan hätähuudot tallentuivat Facebook-viesteihin ja YouTubeen lähetettyihin videoihin.
"Mitä minun pitäisi tehdä?"
Syyskuussa jokin muuttui.
- Olen aina sanonut, miten kiusattu olen, mutta kukaan ei kuuntele. Mitä minun pitäisi tehdä, jotta ihmiset kuuntelisivat?
Vain päivää ennen itsemurhaa Jamey kirjoitti kaikkien nähtäville, mitä hänen mielessään liikkui.
- Kukaan koulussani ei välitä itsemurhan estämisestä, vaan he ovat niitä, jotka haukkuvat minua ja repivät minut hajalle.
Ennen oman henkensä riistämistään Jamey kiitti vielä suurta idoliaan Lady Gagaa.
Pojan vanhemmat löysivät hengettömän Jameyn kotitalonsa lähettyviltä.
Teinipojan itsemurha on järkyttänyt syvästi koko Yhdysvaltoja. Mediassa on ruodittu laajalti sitä, miten ahdingossa elänyt ja apua pyytänyt koululainen jätettiin yksin. Miksi kukaan ei auttanut poikaa, joka kertoi kärsimyksistään koko maailmalle?
Teinipojan hautajaisissa oli läsnä suuri määrä viestintävälineitä, minkä lisäksi yli 500 ihmistä halusi jättää pojalle hyvästit. Myös Lady Gaga muisti suurta faniaan konsertissaan Las Vegasissa maanantaina.
- Jamey, tiedän että näet meidät. Sinä et ole uhri. Sinä olet opetus meille kaikille, Gaga lausui.
Mahtavaa viikonloppua kaikille.
Käyskennelkää ulkona, jos ilmat sallivat.
Pukekaa villasukat jalkaan ja rentoutukaa.
Miulla alkaa tänään viikonloppuvapaa ja se päättyy huomenna :)
hih.. Perseestä. Mutta niin totta! :D Pitää siis nauttia myöhään
iltaan asti ja nukkua huomenaamulla niin kauan, kunnes
pienet perhoset laskeutuvat nenäni päälle ja jaloillaan
minut herättävät!
Muistakaa, että "Yksinkertainen on kaunista.."
Muistakaa, että "Less is more.."
Nyt kun olen seurannut median ja ihmisten kanssakäymistä, olen aloittanut miettimään millaisessa maailmassa elämme. Media ja sen antama viesti tuntuu olevan monelle ongelma. Jos television mainoskatkolla vastaan tulee normaalista poikkeavaa materiaalia, täyttyy kaikki keskustelufoorumit palautteilla, samoin löydämme uusia adresseja ja kansalaispalautteita sekä yllättävänkin rankkoja kannanottoja. Olemmeko me nimettömät kirjoittajat nyt kiristäneet pipoa liikaa vai mikä saa ihmiset tarttumaan kaiken maailman turhuuksiin ja luulemaan heidän olevan totuuden ja kaiken tiedon lähteitä? Onko ihmisten elämä päässyt kuivumaan niin pahasti kasaan, ettei maailmasta löydy enää muuta valittamisen aiheita, kuin musiikkivideot ja mainosten sisältö? Vai onko tämä taas yksi tapa tuoda omaa mielipidettä ja pätevyyttä esille ilman, että kirjoittaisi fiksusti ja asiallisesti omalla nimellä ja ottaisi vastaan myös itse kritiikkiä, jota heidän kommentit herättävät.
CDON.com mainos.
CDON.comin mainos herätti television katsojissa ilmeisesti paljon tunteita, koska kyseinen pätkä jouduttiin yrityksen toimesta poistamaan julkisesta esityksestä. Nähtyäni kyseisiä mainoksia minun elämäni ei heilahtanut. En tuntenut kasvavaa vihaa sisälläni, pikemminkin hilpeyttä ja omalla tavalla iloa. Minulle tuo mainos kertoi enemmän halusta saada kyseisestä yrityksestä saadut tuotteet itselleni kuin se, että jollain sairaalla tavalla haluaisin ehdottomasti harjoittaa ilkeää perheväkivaltaa. Käsittääkseni mainos poistettii esityksestä juuri tämän takia. Että mainos yllyttäisi perheväkivaltaan ja että sen viesti olisi vääränlainen ja väkivaltainen. Olin yllättynyt ja ihmeissäni. Tälläisistäkö mainoksista kaikki perheväkivalta tapaukset siis saavat alkunsa? Jos me lähtisimme siihen linjalle, mitä mainokset viestittävät, tahtoisin televisiosta pois kaikki mainokset. Olen juonut Valion Plus maitoa, mutta en saa edelleenkään nostettua sohvaa yhdellä kädellä. Olen ostanut kosteusvoiteita ja puhdistusaineita, mutta edelleenkin naamani on kuin saharan autiomaa tai kivinen asfalttitie. Ihan sama minkä mainoksen näytätte, todellisuus ja mainos poikkeavat siitä, millaisen kuvan tuotteesta / palvelusta annetaan. Ja mainosten ideanahan on herättää tunteita ja mielikuvia. Siis laitanko kukkahatun päähäni ja aloitan kansanliikkeen mainoksia vastaan.
Mainos.
Anna Abreu - Stereo -musiikkivideo. anna Abreu,
Aivan järkyttävää mylvintää on herättänyt myös otsikon henkilö, uudella musiikkivideollaan, jota kuvaillaan sanoin "Nunnia ja tyttörakkautta!". Näinhän se on, mutta videon saama palaute sen sijaan herätti minussa pientä hymyilyä, jopa naurua, mutta vakavasti pohtiessani ihmisten ajatuksia mieleeni tulee väkisinkin ihmetyksen pieniä siemeniä siitä, mitä näiden kommenttien takaa paljastuukaan. Nyt kun aamulla kävin tarkistamassa uusimmat kommentit Iltasanomien sivuilta, ei sieltä löytynyt enää yhtään lausetta, saatikaan kirjoitusta. Onkohan lehden ylläpitokin kyllästynyt turhaan valittamiseen vai onko odotettavissa myös videon julkaisun kieltäminen ja sen muuttaminen siveelliseksi? Mieleeni muistuu ainakin mielipiteitä Nunnien halventamisesta ja tyttörakkauden yhdistämisestä tähän kulttuuriin, nunnien rankkaa työtä tuotiin usein esille samoin uskonnon halveksuminen ja täysin epäasiallinen käytös koko videon ajan. Huh huh, minä tokaisin hiljaa itsekseni ja katosin nopeasti pois näiden inhoittavien kommenttien ääreltä. Ihan oikeastiko ja vakavasti näitä kommentteja ihmiset olivat illan hämärtyessä rustailleet? Jos lähdemme pohtimaan musiikkivideoiden tuomaa sanomaa, unohdetaan mkään tietty musiikkityyli, voidaan järjestäen joka toinen video luokitella joko halveksivaksi tai muuten epäasialliseksi. Enkä ole edes puhunut vielä metallibändien saatikaa rankempaa musiikkityyliä edustavien bändien videoita. Omasta mielestäni video on hyvin toteutettu (Anna Abreun musiikkiin sopivaksi) ja muutenkin kohtalaisen mukaansa tempaava ja tyylikäs. Jos ruutuun lyötäisiin sata eri koiranpentua tuijottamaan pienet ruskeat silmät kosteina, en usko, että palaute olisi ollut samankaltaista. Tai jos videolla olisi vilahtanut naapurin Irma sauvakävelyllä, ei Irmakaan olisi tullut päätänsä aukomaan, nimettömänä. Voi elämän kevät, hankkisivat ihmiset elämä, tai ainakin kirjoittaisivat omalla nimellä, asialliseen sävyyn turhia "piip" sanoja käyttämättä. Siten rakentavasti omaa mielipidettä ja kantaa tuomalla esiin. Ei haukkumalla ja itkemällä vuolaasti ranteita auki viiltäessä.
EDIT!
Kommentit tulivat esille kuin kirkkaalta taivaalta, joten annetaampa hieman esimakua. Jokainen voi tämän jälkeen käydä niitä lukemassa ja pohtia, mikä meni vikaan.
Kristitty -nimimerkillä kirjoitetaan:
Video halventaa maailmalla lähes ilman palkkaa kehitysmaissa työskenteleviä katolisia nunnia ja pilkkaa uskonrauhaa, joka meillä vielä toistaiseksi on.
Nimimerkillä "Toinen Kristitty"kirjoittaa:
En olisi uskonut, mutta nyt sekin on nähty, lesbo taitaa olla Abreu?? Ja minkälaisen kuvan antaa nuorille tytöille, jotka fanittaa ihan ihquna ja matkii melkein kaikessa.
Tämä on juuri sitä luopumusta, joka aina vain enemmän puskee näkyviin.
kaikenlaista maailmalla -nimierkki taas kirjoittaa:
Itse en kuulu kirkkoon, en usko mihinkään suurempaan. Silti ei tulis mieleen halveerata kenenkään uskontoa tai uskoa näin. Tämän videon ajan vain tuijotti suu auki kuvaa että mitähän-vielä-tulee? ja on keksitty, musiikki jäi auttamatta 'kuulematta' kokonaan. Ehkä tarkoitus on kuitenkin musiikin olla ykkössijalla?
Kaikenlainen seksimeininki videoissa ellottaa jo, anteeks vaan. Eikä tämä ole oikein hyvän mallin antamista nuorille faneillekaan.
Lyhyesti virsi kaunis. Anna Abreun video halventaa sekä kristinuskoa että nunnia sekä nunnien tekemää työtä. Jos vahingossa satut videon katsomaan, todennäköisesti sinusta tulee Lesbo. Ottaen huomioon, että lesboksi tullaan, ei synnytä. Ja äänenäsvystä päätellen lebous on jopa sairaus, paha asia, jota tulisi kuolemaan asti välttää. Voi voi..
Eilinen Big Brother -jakso. Sebastian ja hänen "Hillitty Kristinuskon esiintuominen".
Voi Sebastian mitä sinun suusi oikein ulos päästääkään. Mistä aloittaisin ja mihin lopettaisin. Keskustelut Tamerin kanssa sekä mieipiteet Tamerin uskonnosta kirvoittivat uusia suonikohjuja ympäri pohkeita. Oli juotava lasi vettä, jotta suonenvedot antoivat periksi ja pystyin taas elämään ilman suurta ja tuskallista kipua.
Joka tapauksessa. Tämä Herra Sebastian, joka antaa itsestään kuvan kristillisyyden perikuvasta, hänen elämästään Kristuksen parissa sekä kuinka vahva hänen uskonsa on ja kuinka kovasti hän koittaa elää läpi elämänsä Kristinuskoa noudattaen. Aivan ensimmäisinä päivinä jo mietein, miksi tämä Herra saapui yleensäkään taloon. Onko tämä pyhiinvaellusmatka, ristiretki vai hänen tapansa tuoda televisioon uskontoaan? Onko hän vilpittömästi saapunut taloon asukaasi vain kohdataksen ja pohtiakseen omaa persoonaa vai löytyykö syyn takaa pieni pala myös pääpalkintoa? Jos pääpalkinto oli edes osa hänen motiiviaan uskon, että se taistelee jo kristinuskoa vastaan. Näin tavallisena "ateistina", siis mihinkään ukontoon uskomatta, en osaa ottaa kantaa enempää, mitä raamattu tai miten kristinusko suhtautuu kyseisiin kilpailuihin, mutta epäilen ettei maallinen mammona sinänsä ole kristinuskon lähtökohta ja kulmakivi. Toisena tulee Sebastianin kova kritiikki Tamerin kiroiluun, mutta mies itse ilmoitti ensimmäisten päivien aikana olevansa biseksuaali. Shock! En osaa sanoa tähänkään, kumpi esimerkiksi kirkon näkökulmasta on pahempi: Muutama vittu -sana vai takahuoneen paheellinen poikarakkaus? Se jääköön jokaisen oman harkinnan alaiseksi.
Sebastian on muutenkin usein maininnut uskovansa siihen ainoaan oikeaan uskontoon - siis Kristinuskoon. Hän tuo esille muiden uskontojen vääryyden ja epäjumaluuden ja jopa kammottavuuden. Hän usein sanoi, miten Kristinusko on vapaa uskonto, jokaisen oman valinnan takana, johon ei pakoteta, mutta jos et liity joudut Helvettiin. Tämähän on siis lapsille jo pienenä opetettu "totuus". En tiedä mistä kohtaa Kristinusko on siis lempeyden ja valinnanvapauden kehto.
Vielä tarttuen Sebastianin kommenttiin, kuinka esimerkiksi Tamerin uskonto on väkisin syötettyä ja pakotettua haluaisin muistuttaa Sebastiania Ristiretkistä. Nopeasti W(h)ikipediaa katsoessa Ristiretket olivat :
Ristiretket olivat paavin hyväksymiä, uskonnollisesti motivoituja sotaretkiä erityisesti keskiajalla. Aluksi tarkoitus oli vallata Jerusalem takaisin kristittyjen hallintaan, minkä vuoksi ensimmäiset ristiretket kohdistuivat muslimeja vastaan. Myöhemmin ristiretkiä tehtiin myös Euroopassa olevia pakanallisia tai harhaoppisina pidettyjä maita ja kansoja vastaan muun muassa Itämeren etelärannikolle. Tosin Itämeren piirissä tehdyillä sotaretkillä ei läheskään aina ollut paavin antamaa ristiretkijulistusta tukenaan, eivätkä aikalaiset välttämättä muutenkaan pitäneet niitä ristiretkinä: tällöin ristiretki-nimitys on syntynyt vasta myöhemmän historiankirjoituksen yhteydessä. Merkittäviä olivat myös katolisen kirkon kerettiläisiksi katsomia ryhmiä vastaan Etelä-Ranskassa ja Böömissä tehdyt ristiretket.
Koska näin homoseksuaalin näkökulmasta kristinuskossa on paljon pieniä epäkohtia, en halua tuomita, ottaa kantaa tai edes tuoda esille mitään suoraan Kristinuskoon viitaten. Kritiikki kohdistuu täysin Sebastianin asenteeseen ja hänen mielipiteisiin ja sen tuomaan viestiin. Mutta todellisuudessa Kristinusko ja varsinkin Jumala tuntuu olevan kuin Yksisarviset. Molemmista voit lukea kirjoista, kumpaakaan et ole nähnyt, silti niihin uskot. Kumpaakaan ei ole tieteellisesti tai muuten todistettu ja silti me niihin uskomme. Jos et usko Yksisarvisiin, miksi uskot Jumalaan?
Himmenee valo lavan, jonka edessä ihmiset istuvat hiljaa, sikarien savujonot leijailevat keltaisten spottien valossa. Viskilasien kilinä ja puheen pehmeät sanat elävöittävät tummanpunaiseen väritettyä baaria, johon monet parit ja yksinäiset ovat yön pimetessä eksyneet. Katsomaan häntä, joka kumoaa lasin halpaa shampanjaa lavan takana. Samettinen esirippu on vedetty lavan eteen ja monet silmät katselevat hämärässä pientä valokeilaa, joka varjojen ja ryppyjen tahtiin valaisee pientä osaa lavasta. Sammuu baarin valot, ihmisten puhe laantuu ja viimeinen sikari tumpataan tuhkakuppiin. Vain pienet ja heikosti tuhkakupeissa hönkäilevät tulipäät valaiset pöytiä, muuten ainoana valona näkyy kohti lavaa suunnattu kelmeä valosilta. Tyhjä puinen jakkara seisoo lavan keskellä. Sen edessä on mikki kiinnitettynä tummaan ja kovaan jalustaansa. Hiljaisuus on käsin koksketeltavaa ja sen rikkoo satunnaiset yskäisyt ja takavasemmalla heikosti valaistu baaritiskin laskien kilinät. Odotus tuntuu pitkältä ja jännittyneeltä. Muutamien kuiskausten, naurahdusten ja silmien harhailevien katseiden jälkeen esiripun takaa astelee tummahiuksinen, hyvinpukeutunut mies korkea silinterihattu päässään, kädessään lasi viskiä, muutama jääpala. Hän astelee aivan lavan etureunaan, luo katseensa yleisöön, joka heikosti erottuu valon häikäistessä hänen silmiään. Puoliksi täynnä olevan lasin hän vie huulilleen ja ottaa pienen kulauksen. Odottaa ja nostaa mikin suunsa eteen. Jos voisit istua kenen tahansa olkapäällä saattaisit kuulla heidän sydämiensä lyönnit, tuntea heidän väreilevä kätensä ja jännittyneet kehot, jotka ovat odottaneet niin kauan tätä seuraavaa hetkeä. Mies avaa sununsa ja käheällä, viskin raiskaamalla äänellä köhäisee mikkiin. Hän toivottaa kaikki tervetulleiksi. Puhuu hän vähän, mutta jokainen sana on yhtä tärkeä kuin seuraava. Vain minuuttien päästä hän kumartaa syvään ja aplodien saattelemana tyhjentää lasinsa ja katoaa esiripun pienestä välistä, josta karkaa pieni pala takahuoneen valoa. Sammuu kaikki valot. Vain seinällä levottomasti lepattavat kynttilöiden liekit ja takaa kajastava baaritiskin valo pitää tätä pientä baarintapausta tilaa hereillä. Rikkoo hiljaisuuden korkokenkien kopina ja pienten paljettien hento säihke, joka syntyy kynttilöiden heikosta valosta. Tämä hahmo istahtuu tuolille aivan yleisön eteen. Hän nostaa mikin aivan hänen eteensä ja saatat kuulla hänen hiljaisen ja rauhallisen hengityksen. Yleisö odottaa henkeä pidellen. Ja kun vihdoin ja viimein syttyy valot tämän hahmon eteen nousee kärsimätön yleisö seisomaan ja taputtamaan. Kuuluu sanoja vihdoin, hän on täällä.. Ja kun punaiset huulet avautuvat ja hänen ensimmäinen nuotti ja säe iskeytyy mikrofonin sisään istuvat ihmiset alas ja jäävät ihailemaan. Ihailemaan häntä, joka..
