Nyt mä tiedän..

..miksi olen yksin. Mä inhoan itseäni aivan liikaa. Mä en osaa arvostaa itseäni, vaikka mussa on varmasti jotakin hyvää. Onhan? Mä oon juuttunut noihin kaikkiin tv-sarjojen ja leffojen komeisiin, lihaksikkaisiin ja romanttisiin kundeihin, jotka hurmaavat pelkällä hymyllä. Mä en nää itsessäni sitä, vaikka luulen, että sellainen on tyyppi, jota kaikki hakee. Ei meitä tavallisia kukaan katso. Ja jos katsoo niin heitä kiinnostaa vain ulkonäkö. Näin ajattelen. Niin luulen. Mutta silti tiedän että olen väärässä. Se on niin vaikeaa silti päästää tästä ajatusmaailmasta irti. Varsinkin silloin kun siihen on vuosia uskonut. Ja se, että mussa on oikeasti sellaisia virheitä, niin fyysisiä kuin henkisiä, että mä en edes jaksa uskoa, et löydän joskus jonkun. Hitto! Tekee kipeää ymmärtää, mutta tietää ettei osaa sitä korjata. Sitä omaa ajatusmaailmaa..