Joulua viettämään koko perheen voimin..

Nyt kun joulu ottaa taas paikkansa elämissämme alkaa väkisinkin kuuntelemaan television ja radion joululauluja, katselemaan perheitä ostoskeskusten ruuhkajonoissa ja ihmettelemään rakastuneita pariskuntia lumisten kävelykatujen varsilla. Silloin alkaa pohtimaan, kuinka kiva olisi jakaa joulurauha jonkun kanssa. Jonkun jota rakastaa sydämessään ja jonkun, ketä istuu vierelläsi kynttilän valossa ja kuuntelee lempeitä lauluja radion säriseviltä taajuuksilta. Itselleni perhe ei ole koskaan ollut kaikki kaikessa. Olen hyvissä väleissä (suurimman osan kanssa) mutta silti joulu ei enää edusta meille suurta perhejuhlaa omine traditioineen, joita ehkä olisi kiva viettää. Tälläisenä aikana jotenkin haluaa vain paeta todellisuutta ja sulkea elävä maailma ympäriltä ja käpertyä peiton alle piiloon.

Sitten kun toivottavat vielä hyvää joulua. En tiedä miksi joulu olisi yhtään sen parempi kuin elämäni muutenkaan. Kiva tapa, mutta minulle se ei niinkään mitään merkitse. Ainakaan tässä elämäntilanteessa. Joulu on juhla, jota kuuluisi viettää rakkaitten kanssa, ilman murheita ja surua. Itse toivon vain, että se olisi jo nopeasti ohi. Samoin näin köyhänä pitäisi muistaa läheisiä, mutta kun se ei taloudellisesti ole edes mahdollista, niin miten ihmeessä osaa nauttia tästä ajasta, tästä niin kaupallisesta juhlasta. Eniten ärsyttää ne ihmiset, joiden kanssa sopii, että ei osteta tänä vuonna lahjoja, mutta jotka eivät ymmärrä kuinka tosissani olen. Entä ne kummilapset ja perheenjäsenet joille olisi niin kiva ostaa jotakin, edes jotakin pientä, mutta edes siihenkään ei ole varaa.

Voi kuinka voisin vain kadota joulun ajaksi, olla poissa, eikä kukaan huutelisi perääni tai edes he ymmärtäisivät antaa minun olla. Rauhassa. Kaipaan niin aikaa, jolloin joulu oli juhla, jonka tärkein asia etsittiin kuusimetsästä ja vanhoista lelulaaatikoista. Mihin se katosikaan?