tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kerro, kerro kuvastin. Ken on meistä kaunehin..

Kun katson peiliin, näen jotakin mitä en haluaisi. Jotenkin tuntuu, ettei maailmassa ole yhtä rumaa ihmistä kuin minä. Vaikka moni sanoo minun olevan söpö. Ne sanoo ja nyökyttää, ne hymyilee minulle ja katsovat silmiini, mutta eivät koskaan sano "Minä rakastan sinua!". Miksi me emme näe peilistä sitä, mitä muut näkevät meissä. Miksi emme näe sitä, mistä muut puhuvat? Vai olemmeko liian kriittisiä itsestämme, emmekö osaa etsiä niitä hyviä puolia vai onko se niin, ettei muut vain yksinkertaisesti uskalla sanoa totuutta? Olemmeko liian vaativia itseämme kohtaan, vaikka toisille uskallamme sanoa kohteliaisuuksia? Toisaalta ethän sinä ystävääsi voi haukkua, mutta toisaalta rehellisyys on hyvän ystävyyden tukijalka. Ehkä moraali onkin vaikeampi käsite, kuin uskoisi.
Minulla itselläni on ollut aina huono itsetunto. Osittain se on oikeutettua, koska omistan sellasia asioita itsessäni, jotka pitäisi oikeasti korjata. Sellaisia, jotka tuhoavat itsetuntoni, ajavat minut pois ihmisten luota. Sellaisia, joita ei voi vain antaa itselle anteeksi ja unohtaa. Mutta milloin osaamme antaa asioiden olla, hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme? Turhalla murehtimisella emme itseämme muuta, on vain koitettava tehdä asialle jotakin ja uskoa siihen, että joku saattaa nähdä näiden pienten arpien ja vikojen taakse ja huomata, kuinka kauniita olemme ihmisinä. Vai onko tämäkin vain yksi tapa uskotella itselle, ettei ulkoinen kauneus merkitse mitään, vaikka todellisuudessa ensivaikutelma tehdään juuri siitä, miltä sinä näytät. Luonne ja elämäntyyli on se, jolla saat sen toisen verkkoosi kokonaan. Ethän sinäkään saa kalaa pelkällä koukulla, pitää olla syötti, jotta kala edes kiinnostuu.

2 kommenttia:

  1. "Vaikka moni sanoo minun olevan söpö. Ne sanoo ja nyökyttää, ne hymyilee minulle ja katsovat silmiini, mutta eivät koskaan sano "Minä rakastan sinua!"."

    Tää on niin surullisen totta.. Joskus tuntuu, että vaan ulkonäkö merkitsee. Ja toisaalta paraskaan ulkonäkö ei riitä siihen, että joku sanoisi rakastavansa. Millä ihmeellä sitä erottuisi joukosta ja tekisi johonkuhun lähtemättömän vaikutuksen?

    Lopulta mä kuitenkin uskon siihen, että vain sillä "pienten vikojen ja arpien taakse näkemisellä" on merkitystä. Ehkä se on vaan hyvä, että ne pinnallisimmat ihmiset pysyvät poissa sen oikean tieltä :)

    VastaaPoista
  2. Sähän sen sanoit, jota itse en ollut edes ajatellut. Itekään välitä pintaliitäjistä. Ja aivan totta, pysyköön jatkossakin kaukana miusta ;)

    VastaaPoista