Työnnän veneen vesille.
Lipuu rantaviivaa pitkin puinen paatti.
Aamun harmaa usva kantautuu,
rannalta yli järven, alle sen vene hautautuu.
Verkot veneen pohjalla,
solmussa vielä viime kesästä.
Kohmeisilla sormilla niitä selvitän.
Liikkuu vene virrassa,
kuljettaa minua kohti etelää.
Tiedän paikan matalan,
sen paikan kalasataman.
On verkot saatu selville,
nyt odotan, ja istun penkille.
Metsän takaa aurinko valaisee taivasta,
imee vesi usvan, kaikki on niin raikasta.
Laitan veteen verkkoni,
ajatuksen perään, toivon onnea.
On järvi tyyni ja rauhallinen,
ei ääntä,
lepää mieleni kanssa järven.
Olen soutanut minä pitkän matkan,
käännä keulan,
ja matkaani jatkan
Tiedän, odottaa pitää hetki,
tää retki,
on pitempi kuin luulinkaan.
Taakse jää tuo kalasatama.
Sen vedet matalat ja niin katalat.
Huomenna on aika tulla uudestaan.
Tänään en voi, muuta kuin toivoa,
uskoa suurta, sitä voittoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti