Kevätaamuja..

Pisarat tanssivat kevyesti rännien ruosteisilla reunoilla. Ne syöksyvät vapaapudotukseen ja iskeytyvät routaiseen maahan kadoten pisaroiden hautaan. Tunkee vihreä leskenlehden hauras varsi läpi kimaltavan jääpinnan, murtuu jää antaen periksi elämälle. Pienen pieni puro soratien reunalla vilistää kohti suurempia virtoja, jotka johtavat aina merien kylmään iankaikkisuuteen, loputtomat virrat meressä kuljettavat miljoonia pisaroita ympäriinsä. Pienet purot, elämää uhkuen uhmaavat jäisen soratien pintaa sulattaen viimeisetkin lumihiutaleet tieltään. Ne ovat vapaita menemään mihin tie heitä kuljettaa. Laskeutuu varis, tuo vihattu tumma lintu, katon harjalle lämmitelemään kevätauringon alle, se nokkii siipiään, pyyhkii ja puhdista kasvonsa ja tuntee, kuinka kevät herättää sen rakkauden syvällä sydämessä. Vielä hetki sitten kuolleiden puiden oksat kurkistavat taivaankantta. Ihan kuin ne häpeilisivät alastonta asuaan talven jäljiltä. Raiskatut koivut pudistavat viimeiset jääpisarat silmujensa ympäriltä. On metsäjäniksen hännänpäähän ilmestynyt ruskea läikkä. Peltohiiriperhe on saanut kaivettua uuden kesäasunnon pohjan jo melkein valmiiksi kunnes roudan raja tulee vastaan. Ja he jäävät odottamaan huomista tietäen, että tuo raja laskee joka päivä yhä alemmas.

 

Hiljaa kun kävelet metsäpolulla et kuule enää pakkasen narskuttamia oksia vaan tunnet jalkojesi alla virtaavan veden sekä pehmeän sammalmaton. Kuulet siipien havinaa, viiksikarvat kutittavat pohkeitasi. Paju on peittänyt itsensä untuvaisilla kissankorvilla, se on kuin keväinen lumipallo. Pehmeä. Aivan ihanan täyteläinen ja haluisin kietoutua sen syleilyyn, hukuttautua sen oksien sekaan kadoten maailmasta ja löytäen itsensä hattaralinnasta. Liitää kuin pilvi poutaisella taivaalla yksin, mutta niin näkyvillä.

 

Kevääseen on pieni hetki, puhaltaa jo kesän leuto tuuli joskus iltaisin ikkunoiden raosta. Ja vaikka aurinko laskee hitaasti metsän taakse luonto ei enää pelästy. Se jatkaa selviytymistään pimeän yön läpi keräten voimia ja jatkaen talven tappamista. Se on kyllästynyt odottamaan. Ja kun kuulet ensimmäisen perhosen siiven iskun, voit jo istahtaa nurmikon kostealle pinnalle, levittää raajasi, laskea selkä ruohoa vasten ja katsoa taivaalle. Tuntea muurahaisten kuutittavan selkääsi. Hypätä ylös ja juosta, kunnes pieneninkin kusiainen on irroittanut terävät leukansa selkänahastani ja nauraa. Ja niin kevät vei voiton ja kesä otti kunniaa avaamalla vihreitä lehtiä, päivä päivältä yhä enemmän. Enkä minäkään tarvinnut enää tunkkaista talvitakkia. Ja niin kesä oli täällä..