Huh huh, viikonloppu takana. Luojan kiitos. Liskot valtasivat kämppäni viime yönä, samoin ne jatkavat ärsyttämistäni vielä tälläkin hetkellä. Tärisin ja heiluin pitkin poikin sänkyäni, rukoilin useasti, että luoja veisi henkeni. Siis toivoin, että saisin nukahdettua. Joskus keskiyön jälkeen, tunteja siitäkin, vihdoin taisin nukahtaa.
Rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina. No rahat ovat taas loppu, elämä potkii päähän eikä ruokakaan maistu. Väsyttää koko ajan. En hymyile, itke. En tunne. Mikä mahtaa olla tulevaisuuteni? Nojaan käsiini, suljen silmäni ja mietin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti